Shame on Me if You Fool Me Twice

Tiedättekö sitä tunnetta joka jää, kun olet onnellisesti astunut uuteen työsuhteeseen. Sinulle on luvattu jos ei nyt kuuta taivaalta niin ainakin tiettyjä henkilöstöetuja, niitä jotka kuuluvat muillekin ja kuuluvat oikeastaan tälle vuosituhannelle (nythän eletään jo kuitenkin vuotta 2012, eikö niin? Vai onko joku onnistunut pissamaan meitä linssiin tässäkin asiassa?). On uutta office-konseptia, on etätyösopimukset ja on smart phonet paitsi meillä, jotka olemme joutuneet tyytymään dumbass-luureihin. Niistähän olettekin jo saaneet lukea. OMG Oy:ssa se voitonriemuinen tunne jonka saimme uuden työsopimuksen allekirjoitettuamme alkoi murenemaan hyvin pian ensimmäisen oikean työpäivämme jälkeen, eikä loppua maton jalkojen altavedolle näytä tulevan.

Noh, rekrytointivaiheessa OMG:n henkilöstöhallinnon jamppa oli innokas kertomaan meille henkilöstöeduista, yksi niistä taksikuljetus kotiin firman piikkiin mikäli työntekijää vaadittiin tekemään ylitöitä kiireaikoina. Me reppanat hyväuskoiset uudet hölmöt käytimme tätä henkilöstöetua. Sovimme asiasta etukäteen esimiehemme kanssa kuten asiaan kuului, esimies hyväksyi ja taksi tilattiin. How really silly of us. Laskuhan siitä taksimatkasta tuli, jonka jälkeen meidät uudet reppanat kutsuttiin herra Laumanjohtajan juttusille ja meitä huomautettiin siitä, että taksikuljetus maksaa. Ihan oikeata rahaa. Euroja. Voitteko kuvitella? Herra Laumanjohtaja huomautti, että jos seuraavan kerran voisimme tarkistaa asian hänen kanssaan ensin. Niinhän me olimme tehneet, kaivelimme sähköpostiamme ja sieltä kaikki löytyi; sekä herran ylityöpyyntö, kysymyksemme taksinkäytöstä että herra Laumanjohtajan kuittaus ok, homma selvä. Hänen pointtinsa kuitenkin oli, että jos voisimme kuitenkin seuraavan kerran tarkistaa ensin häneltä onko se ok. Koska taksin käyttö on kallista. Se maksaa. Rahaa. WTF?

Voisi jo kuvitella että tässä kaikki mutta ei. OMG:lla ei jätetä asioita tähän. Ei tietenkään. Miksi tehdä asioista vaikeita jos niistä voi tehdä naurettavia?! Seuraavan kerran kun ylityöpyyntö tuli, ehdotimme herra Laumanjohtajalle, että voisimme tehdä extratunnit kotona, koska etätyösopimus oli olemassa ja ennenkaikkea säästäisimme taksikuluissa jos emme jäisi lojumaan toimistolle iltamyöhään. Loistava idea myös Laumanjohtajan mielestä, kunnes... You're not even gonna believe this. Herra Laumanjohtaja keksii, että soitonsiirto lankapuhelimesta kotitoimiston kännykkään maksaa. Siis maksaa rahaa. Ei osannut selittää miksi mutta lupasi tutkia asiaa ja selvittää mistä extrakulut johtuivat. OMFG. You can kiss my arse.

Huikkasimme herralle hauskat illat niinkin äärimmäisen tärkeän asian tutkimisen kanssa - hyvä että hän osaa pitää itsensä työllistettyä - ja adios, ja lähdimme etätöihin. Maltamme tuskin odottaa mitä huominen tuo tullessaan.

World Outside the Box

Teidän arvoisat lukijamme on varmasti vaikea uskoa kaikkea lukemaanne todeksi mutta valitettavasti, so sad but so true, tämä kaikki on todellista totta OMG:ssa. Jokapäiväistä surkuhupaisaa tuskantaivalta. Uskokaa pois vaan meidänkin mielestämme olisi hienoa herätä joku kaunis aamu ja todeta, että tämä kaikki olikin vain pahaa unta. Valitettavasti kuitenkin se fakta, että meitä on kaksi elämässä ja jakamassa näitä kokemuksia saa tämän fiaskon haiskahtamaan ihan todelta. This really stinks to say the least.

Frau Innokas on yksi näitä tyyppejä, jotka eivät koskaan lakkaa yllättämästä meitä. Reilun puolen vuoden yhteistyön kokemuksen perusteella voimme todeta, että yllätysmittarimme on jo niin pahasti miinuksella hänen kanssaan ettemme usko, että OMG-kokemuksemme koskaan tulee pääsemään sen ikijään peitosta. Yksi Frau Innokkaan ominaisuuksista on se, että hän keskittyy aina ei itse asiaan vaan asian viereen. Miksipä ei, on kiva olla erilainen, eikö vain? Tylsäähän meille tulisi jos kaikki olisimme samanlaisia peruskauran niittäjiä. Otetaan esimerkiksi vaikka Frau Innokkaan email-taidot. Vielä viime vuoden loppupuolella Frau Innokas ei ollut tietoinen mikä Outlook on. Kyllä, sähköposti on käytössä joka päivä hänelläkin ja veikkaisin että on ollut ainakin viimeiset 15 vuotta, mutta mikä on Outlook hän kysyi. Kun pääsimme vihdoin yhteisymmärrykseen siitä, että Outlook tosiaan on se sähköpostijärjestelmä, jonne hänkin saa päivittäin useita kymmeniä viestejä hän totesi ettei hän voi niitä missään tapauksessa säilyttää kun se veisi liikaa aikaa. Veisi liikaa aikaa? Come again? Niin joo, ja tilaakin se vie mutta etenkin aikaa.

Tässä yksi potentiaalinen kandidaatti työnantajille, joilla hakusessa työntekijä joka osaa think outside the box. Me uudet voimme taata, että ette tule pettymään!

Kuppa ja kuus muuta

Me uudet olemme hyvin hämillämme tästä ilmiöstä nimeltä saikuttaminen. Ollaan kyllä ennenkin nähty, että pienessä nuhassa tekeydytään kamalan sairaaksi, jonka perusteella kotona mutta ei suinkaan sängyn pohjalla on vietettävä vähintään 3 päivää. Mutta saikuttamisen jalo taito onkin paljon monimuotoisempi kuin mitä me uudet nyt voisimmekaan ymmärtää.

Nimittäin saikuttaminen on yksi mahdollisuus, jos edellisenä päivänä on pitänyt tehdä pitkä työpäivä. Onhan se nyt kamalan raskasta, jos töissä täytyy olla kuuteen (siitäkin huolimatta, että olisi tullut kymmeneen). Lisäksi voi myös ottaa saikkua, jos on töissä saanut vaikkapa hienovaraista palautetta tai muuten vain joutunut tiukkaan tilanteeseen. Tällöin on hyvä olla jokin toistuva vaiva, vaikkapa migreeni, jonka varjolla voi aina ladata akkuja.

Me uudet olemme kylläkin hyvin helpottuneita siitä, että vaikkakin tällainen lusmuilu on varsin helppoa isossa organisaatiossa, osataan sitä pienissäkin. Nimittäin kaverimme juuri kertoi tapauksesta pienessä perheyrityksessä, jossa ainoalle ei-perheenjäsen-työntekijälle oli pitänyt huomauttaa siitä, että farkut eivät tässä kyseisessä työssä sopineet työasuksi. Luonnollisesti joissakin ammateissa on yksinkertaisesti tietynlainen pukukoodi, eikä siitä käy mukiseminen. No mutta miksi mukista, kun voi jäädä suoraan kahden viikon sairaslomalle syynä unettomuus ja univaikeudet. Ainiin, ja ennen sairaslomaa kannattaa vielä kirota päin työnantajansa naamaa.

Samainen malliesimerkki työntekijästä jäi taannoin myös sairaslomalle, koska häntä oli kielletty ostamaan firman piikkiin omia ostojaan. Työntekijän mielestä hänellä oli oikeus tehdä näin, koska firman omistajakin joskus osti pieniä ostoja itselleen firman piikkiin. Niin, omistaja. Tästäkin palaute otettiin vastaan ihan pokalla naamalla, mutta siitä seurasi kahden päivän sairasloma.

Ja arvatkaapas mikä oli diagnoosi? Kiero niska.

weheartit.com

 

Työvälineistä

Joskus meistä uusista tuntuu, että olemme astuneet johonkin aikakoneeseen sen jälkeen, kun ensimmäisenä työpäivänä astuimme toimiston ovista sisään. Sen lisäksi, että työympäristö on täynnä dinosauruksia ja vanhoja harppuja, on työvälineistö ajoittain vertaansa vailla.

Otetaanpa esimerkkinä kännykät. Ensinnäkin, meille molemmille tämä oli ensimmäinen työnantaja, jossa kaikille työntekijöille ei anneta kännykkää. Eli siis olit työntekijänä arvoasteikossa hieman ylempänä, jos sinulla on kännykkä. Emme oikein osanneet olla tästä otettuja, kun tuttaviemme 6-vuotiailla lapsillakin on kännykät.

Toisaalta emme ole ihan varmoja, voiko näitä kapuloita laskea edes kännyköiksi. Nimittäin näyttivät olevan selkeästi Nokian kehitysmaa-mallistoa, niin siis sitä mallistoa, jota ei oikein kauppojen hyllyllä edes näe. Sitä mallistoa, jota myydään gigantissa hintaan 30 eur. Onhan se hieno ja iso satsaus työntekijään, miten emme osaakaan olla tästä tarpeeksi kiitollisia!

Ja tässä nyt ei todellakaan ole kyse mistään kamalasta hifistelystä tai iphonen kaipuusta (siitäkin huolimatta, että jokaisen kunniallisen firman pitäisi tarjota työntekijöilleen nykymaailman mukaisesti iphone), vaan tämä samainen puhelin sai kaverimme suun loksahtamaan auki eräissä illanistujaisissa ja tämä kysyi inho naamalta loistaen, että kenen puhelin toi oikein on? No meidän tietysti. Puhelin, joka ei ainoastaan ole ruma, vaan jossa ei myös ole datapakettia (ostimme nimittäin itse paremmat puhelimet myötähäpeässämme, mutta mitäpä niillä tekee kun ei edes gps toimi).

Toisaalta, pyytäessäni osastosihteeriltä laskinta, sain pahvilaatikosta roinan seasta kaivetun vanhan laskimen, joka laskee paperinauhalle. Tosin tästä retrovehkeestä oli paperitoiminto jo mennyt ajat sitten rikki, ja olipahan laskinta korjailtu myös teipillä. Painoa tällä ihmeellä oli varmaan puoli kiloa.

Hä-vet-tää.

weheartit.com

Konsultti vai insultti?

Neiti Tehokas on hyvin tehokas myös konsulttien käytössä. Kaikkihan sen tietää, että on hienoa jos voi käyttää konsultteja asioiden hoitamiseen, jotka voisi itsekin puhtaalla vaivannäöllä tehdä. No mutta tämä ei ole mitään uutta.

Sen sijaan mikä on uutta on Neiti Tehokkaan tapa ostaa konsulttipalveluita. Hän nimittäin sopi aloituspalaverin erään konsulttifirman kanssa eräälle aamulle, tilasi tarjoilut ja varasi neukkarin. Kaikki hyvin, kunnes kyseinen aamu tuli ja Neiti Tehokas päättikin jäädä etätöihin. Konsulttifirman jampat olivat jo aulassa odottamassa, kun Neiti Tehokas ilmoitti heille, että palaveri ei sovikaan. Sattuuhan näitä.

Palaveri sovittiin uuteen ajankohtaan toiseen aamuun, tällä kertaa konsulttifirman tiloissa, ettei toista turhaa reissua tulisi. Kuinkas kävikään, että kalenterikutsu vaihtui Acceptistä edellisenä iltana klo 18 Tentativeksi. Eli edellisenä iltana Neiti Tehokas päätti, ettei ehkä sittenkään tule paikalle. Ei kuitenkaan siis declined. Arvanette, että loppujen lopuksi se oli decline.

Kiitollista tämä Neiti Tehokkaan kanssa työskentely.

weheartit.com

Sivuprojekteista

Me uudet ei vielä täysin ymmärretä, mistä on työelämässä kysymys. Mutta Neiti Tehokkaan puheiden perusteella olemme tulleet siihen tulokseen, että on projekteja ja sitten on sivuprojekteja.

Projektiksi lasketaan muun muassa jonkin pienen ohimenevän asian hoitaminen. Sitä kutsutaan projektiksi siksi, että se kuulostaa hienolta ja työläältä ja sitä tehdessä tulee kiire. Projekti on myös siitä kummallinen ilmiö, että niitä tuntuu olevan ainoastaan Neiti Tehokkaalla ja muilla tärkeillä työntekijöillä. Ei siis meillä, meillä on vain tehtäviä.

Mutta entäpä nämä sivuprojektit? Noh, niitä voisi normaali työntekijä kutsua sanoilla harrastus, vapaa-aika tai työajalla lorviminen. Nimittäin sivuprojektiksi kelpaa muun muassa OMG:n golfkerhon lippisten valitseminen. Ja kyllähän me uudet ja näennäisesti innokkaat ymmärrämme, että jokainen surffailee työajalla vastaavia juttuja, mutta meillä meinasi kyllä lievästi lirahtaa housuun kun Neiti Tehokas kutsui meidät tomerasti työhuoneeseensa - tämä halusi apua lipan värin valitsemisessa, eikä ainoastaan kerran vaan useamman kerran.

Ja Neiti nähtiin kulkemassa lipat kädessä useaan kertaan pitkin toimiston käytäviä - kyllähän tuollaiset arvovaltaiset sivuprojektit tarvitsevat useamman mielipiteen kuin syöpädiagnoosi konsanaan.

weheartit.com

Ei näin ennenkään ole tehty

Seuraavaksi esittelyssä Frau Innokas; mahdollisesti koko organisaation kekseliäin työntekijä.

Frau Innokas on nimensä mukaisesti hyvin innokas torjumaan jokaisen uuden idean jota olemme uskaltaneet OMG-uramme aikana esitellä. Jos uusi ideamme vaatii tekniikkaa, on se todennäköisesti liian monimutkainen. Tiedättekö, kun on olemassa näitä ulkoavaruuksia... ei vaan bittiavaruuksia... eikun jotain mistä me emme tietenkään voi ymmärtää. Jos uusi ideamme säästää työaikaa, on se ehdottomasti liian monimutkainen. Jos uusi ideamme kehittää prosessia, se ei ole vaivan arvoinen koska emmehän me vielä kykene ymmärtämään prosessia.

Frau Innokkaan mukaan kaikki hänen ymmärryksensä yli menevät asiat ovat aivan liian kompliziert meille muillekin työntekijätasolla oleville OMG-organisaation jäsenille, etenkin meille uusille, joiden ajatusmaailma ei vielä ole kyennyt yltämään OMG Oy:n vaatimustasolle. Tarkennuksena tuosta työntekijätasosta meidän oli pakko kysyä Frau Innokkaalta tarkoittaako se hänen mukaansa ettei meidän tarvitse ajatella. Vastaukseksi saimme mutinaa josta ei ottanut hevon helvettiäkään selvää ja tekareiden louskutusta. Hänen paras neuvonsa on poikkeuksetta älä tee mitään ennen kuin sinulta jotain pyydetään. Koska olemme hänen sanojensa mukaan, kirjaimellisesti, työntekijätasolla, ei meiltä odoteta mitään. Voimme siis käyttää kaiken liikenevän ajan työtehtäviemme mahdollisimman tehottomaan suorittamiseen. Sitäpaitsi, jos jotain ei ole tehty ennenkään, ei sitä kannata tehdä nytkään. Työkalut ja prosessithan ovat säilyneet kutakuinkin samana vuodesta 1970 joten olisi silkkaa energian haaskausta yrittää keksiä jotain uutta. Not Gonna Happen in Our Organisation.